NAUTELANKOSKI 20.5.2017

Nautelankosken karsintakilpailu käytiin aurinkoisessa kevätsäässä Nautelankosken luonnonsuojelualueen, vanhan 1806 rakennetun Kukkarkosken myllyn viereisellä, koskialueella. Myllyn toiminta on jo päättynyt 1960-luvulla, mutta myllyn kivet pyörähtivät käyntiin uudelleen 1992. Nykyisin museoalue saa energiansa vesiturbiineista. Lisää Nautelankosken alueesta ja sen historiasta voit lukea täältä.

Nautelankoski on osa aurajokea ja koskialuuena se on sijainniltaan neljäs. Nautelankoski sijaitsee Liedossa, Turun naapurikunnassa. Nautelankoskeen istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja vastakuoriutuneita taimenia. Nautelankoski on rajoitettu vain perhokalastusalueeksi. Tarkemmin lupa-asioista voit lukea mm. Aurajokisäätiön sivuilta.

Kilpailunjohtajan kertomaa 

(julkaistu osana Turun tienoon artikkelia 23.5.2017)

"Lauantai-aamuna 20.5.2017 kymmenkunta autoa täytti Nautelankosken museon parkkipaikan kun 12 kilpaperhokalastajaa kokoontui kilpailemaan pääsystä finaaliin. 

Finaaliin pääsee yhteenlasketuilla pisteillä kahdesta karsintakisasta, yhden karsintakisan voitosta saa 2000 pistettä.

Kisa alkoi klo 09 ja tunnin jaksoissa kilpailtiin taistelupareittain, eli toinen valvoi sillä aikaa kun toinen kalasti. Tunnin jakson jälkeen vaihdettiin. Kaloja nousi tasaiseen tahtiin, ja lounastaukoon mennessä oli jo muokkaantunut kärkipaikoille itsensä kalastaneet. Lounastauon jälkeen alkoi loppurutistus, ja tässä todella erotettiin jyvät akanoista. Monelle tuli tyhjiä jaksoja, ja tuloslista muokkaantui sen mukaan.

Kisan kärkikolmikoksi itsensä kalastivat:

1. Olli Toivonen, Lounais-saariston Urheilukalastajat LSUK

2. Julius Rosendahl, Espoon Perhokalastajat EPK

3. Ari-Pekka Niemi, Saaristomeren Perhokalastajat SMPK"

Nautelankoski 2017 1. Toivonen Olli 2. Rosendahl Julius 3. Niemi Ari-Pekka

Kuvia kilpailupäivältä

Kilpailun tunnelmaa, Jakso 2, Pooli 4

Edellisellä jaksolla tuli seurattua miten molemmat kilpailijat kalastivat koko jakson yhdessä paikassa, vaikka poolissa on tilaa paljonkin. Siksi menin heti putouksen alle kokeilemaan löytyisikö kuohujen alta kalaa.

Ehdin heittää kymmenkunta heittoa kun päätyperho napsahti kiveen ja koukku katkesi. Vaihdoin äkkiä toisen perhon, hieman erivärisen päähän.

Kaksi heittoa ja tärppi. Seuraava heitto ja kala kiinni. Samantien kirjo oli ilmassa putouksen kuohuissa ja veteen osuessaan otti hirmuspurtin alavirran suuntaan ja... irti.

Manasin hieman tilannetta (lue: koko koski kaikui kun huusin), mut ei auttanu. Katoin et kirre oli vetänyt koukun suoraksi, ni ei muutaku saman värinen päähän ja uudestaan.

Kaksi heittoa niin johan lähti. Vapa taipui ihan luokille asti, ja ehdin jo miettiä et mikä mörkö se sieltä.. Kala junnasi syvällä ja ihmettelin et tuleeko tama edes pintaan. Yhtäkkiä kala oli pinnassa hieman kuohujen alapuolella, ja valtava selkä puörähti pintakalvossa kun kala otti mielettömän spurtin alavirtaan ja "naps".

0,20 paksuinen tapsi otti ja katkesi, eli toinen kala karkuun. Nyt kiroilin ihan huolella.

Vaihdoin settiä ja kalastin monttua edelleen, mut ilman tulosta. Päätin vaihtaa poolin keskikivelle.

Kivelle saapuessani heitin muutaman heiton ihan rantoja pitkin ilman tulosta. Nousin kivelle ja kolusin koko alaniskan - ei mitään. Sit heitin kohti putousta ja toisella liu-ulla pam! Kirre kiinni, ja pienen väsytystaistelun jälkeen haavissa.

Mount Everestin kokoinen lohkare niskasta pudonneena sain vapautuneesti kalastaa poolin loppuun, ja vaikka useampaa kalaa en saanutkaan, niin edes se yksi piristi mieltä huomattavasti.

-Aleksi Kaislaniemi

Lehtiartikkeli 23.5.2017 Turun Tienoo